Muutama vuosi sitten mulle tuli pakonomainen tarve pelastaa eräältä sympaattiselta vanhalta rouvalta Kangasalan urkuharmooni. Hän oli sen kuulemma nuorempana ennen sotia hankkinut ja harmooni on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Ihan varmuutta laitteen iästä ei siis ole mutta kunnioitettavasta iästään huolimatta tämä rouva arvuutteli vakuuttavasti että se ennen -40-luvun puoliväliä joka tapauksessa..
Soittimena urkuharmoonissa, varsinkin tässä laitteessa on todella sympaattinen soundi.. Sen verran hyvässä vireessä että veikkaisin jonku sitä joskus viritelleenkin ja myös putsanneen. Urkuharmoonia on vuosien varrella näemmä hieman huolettu ja palkeistakin löytyi kumiliimapaikkoja… Tosin kaveri on melkolailla astmaattinen ja näin päätinkin avata soittimen jotta pannaan palkeet kuntoon. Sinänsä muutaman kymmenen puuruuvin avaaminen ei tänä päivänä pitäisi olla mikään suuri haaste (lasteni mukaan tosin en kuulemma osaa laittaa niitä enää takaisin 🙂 )
Jotta pääsen polkimien takana sijaitseviin paisuntasäiliöön käsiksi niin lähes koko soitin on purettava atomeiksi. Suunnitelmana on uusia säiliön ja palkeiden rutikuiva entinen kumimainen kangas, jotta ilma kulkisi jälleen oikeaan suuntaan sopivalla paineella.
Tällä erää en usko että energiat riittävät itse soittimen virittelyyn. Poistetaan ensin sen astma ja katsotaan sitten.. mielessäni on parikin kappaletta kypsymässä jossa aion soitinta käyttää ja äänitellä.. nimittäin näitä ei niinkuin sampleina löydy mistään – ja oikeasti hyvä niin!
Tossa muutama kuva työmaalta:
